Exodus: Gods and Kings

NIMI: Exodus: Gods and Kings
VUOSI: 2014
OHJAAJA: Ridley Scott
KÄSIKIRJOITUS: Adam Cooper, Bill Collage, Jeffrey Caine, Steven Zaillian
PÄÄOSISSA: Christian Bale, Joel Edgerton, Ben Kingsley, John Turturro, Ben Mendelsohn
IKÄSUOSITUS: 12

Exodus on yksi Ridley Scottin historiallisista eepoksista. Scott aikoinaan elvytti henkiin kulahtaneen swords and sandals -genren Gladiaattori -mestariteoksellaan. Valitettavasti hän ei ole sittemmin päässyt samalle tasolle historiallisten elokuviensa kanssa ja vaikka Exodus onkin näyttävä tapaus se jää harmittavan keskinkertaiseksi. Elokuva perustuu Raamatun tapahtumiin ja vaikka sen ote onkin varsin realistinen on mukana paljon yliluonnollisuuksia, minkä vuoksi elokuva päätyy minulla historiallisesta pohjastaan huolimatta fantasialokeroon. Heti alkuun pitää sanoa, ellei sitä jo tuosta fantasiaheitosta huomannut, että olen pakana-ateisti. Uskonnolliset aiheet nostavat helposti verenpainettani. Exodus kuitenkin sisältää hyvin paljon tervettä uskontokritiikkiä, eikä siitä löydy mustavalkoista vastakkainasettelua. Elokuva on hyvin ateistiystävällinen katselukokemus, mutta tämän vuoksi se sai nuivan vastaanoton kristityiltä katsojilta.

Elokuva sijoittuu Muinaiseen Egyptiin, noin 1300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Faaraon poika Ramses (Joel Edgerton) ja hänen uskollinen ystävänsä ja pätevä sotamies Mooses (Christian Bale) ovat kasvaneet yhdessä kuin veljekset. Heti alussa käy selväksi, että Mooses on pätevämpi johtaja, mutta hänellä ei ole tarvittua kuninkaallista verta suonissaan. Isänsä kuoleman jälkeen Ramsesista tulee faarao ja samoihin aikoihin Mooses saa kuulla heprealaisilta orjilta uutta tietoa oikeasta syntyperästään ja vaikuttaa, että itse Jumalalla olisi tehtävä Moosekselle. Tämä tehtävä asettaa Mooseksen ja Ramseksen vastakkain Mooseksen aikoessa kuljettaa satojatuhansia orjia Egyptistä Kaanaanmaalle vapauteen.

Elokuvan suurin ongelma on sen pitkäpiimäisyys. Etenkin alkupuoli laahaa pahasti, vaikka sen pitäisi olla juuri se osa, joka nappaisi katsojan rautaisella otteella mukaansa. Elokuva on yksinkertaisesti liian pitkä, siinä on paljon turhalta tuntuvaa materiaalia ja leikkaaja olisi saanut olla ahkerampi. Elokuva korottaa panoksiaan vasta ensimmäisen tunnin jälkeen. Osa sivujuonista ei vakuuta ollenkaan. Mooseksen pikakelattu romanssi paimentolaisnaisen kanssa ei kiinnostanut ja tuntui pinnalliselta pakkopullalta. Tietty hengettömyys vaivaa monia hahmoja. Mukana on paljon hyviä näyttelijöitä, joiden lahjakkuus ei kunnolla pääse esille. Sigourney Weaverille on nakattu hävettävän mitätön rooli.

Mutta hyvääkin on. Elokuvan historiallisesta tarkkuudesta en osaa sanoa mitään, kun en arkeologi ole, eikä oikeasta exoduksesta ole löytynyt edes tarpeeksi todisteita. Täten en aio nillittää jos joukossa nyt olisi mukana väärän värinen sandaali eri vuosituhannelta. Muinaisiin maisemiin, ihmisten pukeutumisiin, ajan seremonioihin ja arkielämän tapoihin on laitettu erittäin paljon vaivaa, kuten Scottin elokuvissa aina onkin. Egyptiläiset näyttävät erittäin tyylikkäiltä ja katu-uskottavilta heeboilta, kajaaleista huolimatta. Elokuvassa myös erikoistehosteet, värimaailma ja valaistus toimivat kauniisti, välillä luoden erittäin silmiä hiveleviä kohtauksia.

Elokuvan kiinnostavin aspekti on sen kyyninen suhtautuminen uskontoihin. Sekä egyptiläisten omat uskomukset että kristinusko saavat näpäytyksiä. Jumala ilmestyy Moosekselle silloin tällöin kryptisesti puhuvan pienen pojan muodossa ja nämä näyt voivat hyvinkin olla vain Mooseksen omia hallusinaatioita. Jumala suojelee Moosesta ja orjia, mutta katkeralla hinnalla, eikä tälläistä jumalaa voi mitenkään kutsua armolliseksi tai oikeudenmukaiseksi. Egyptin vitsaukset on esitetty realistisella otteella. Käy järkeen, että luonnonkatastrofit seuraavat toisiaan, kalojen kuoltua sammakkojen kanta räjähtää käsiin, sammakkojen kuoltua kärpäset lisääntyvät holtittomasti ja kaiken tämän lomassa kotieläimet sairastuvat. Vihoviimeistä vitsausta, jonka aikana jalo Jumala tappaa kaikki egyptiläisten esikoiset ja jättää heprealaisten lapset rauhaan, ei voi kuitenkaan selittää enää luonnollisilla syillä. Myös muita Raamatussa esiintyviä tapahtumia on yritetty esittää mahdollisimman realistisesti. Tälläinen on muun muassa meren jakautuminen kahtia, ja vaikka tämäkin kohtaus toimii yhä luonnollisuuden rajoilla on se ainoa, jossa erikoistehosteita vingutettiin ehkä turhan pitkälle.

Exodus ei valitettavasti ole Egyptin Gladiaattori, mutta se on silti käypä tekele, joka kannattaa tsekata edes kerran, etenkin jos haluaa nähdä astetta uskottavamman näkökulman tästä Raamatun tapahtumasta.

TÄHDET: ***1/2

Kuka on Prometheus -sarjan päähenkilö?

Vuoden 1979 Alien -elokuva aloitti ulkoavaruuden xenomorfeista ja niitä vastaan taistelevasta sisukkaasta Ripley -naisesta kertovan saagan. Elokuva menestyi sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa ja sille tehtiin jatko-osat Aliens (1986), Alien 3 (1992), sekä Alien Resurrection (1997). Näissä kaikissa päähenkilönä toimi erittäin karismaattinen ja voimakastahtoinen, mutta myös paikoitellen herkkä Ripley, jonka kautta elokuvat tutkivat muun muassa äitiyden teemoja. Sarjan luoja Ridley Scott ohjasi vain ensimmäisen näistä elokuvista. Elokuvasarja sai jatkoa elokuvien Prometheus (2012) ja Alien Covenant (2017) muodossa, jotka olivat Ridley Scottin ohjaamia. Nämä elokuvat sijoittuivat sarjan aikajanalla lähimenneisyyteen, noin 30 vuotta ennen Alienin tapahtumia, ja elokuvien tarkoitus oli selventää xenomorfien ja itse ihmiskunnan alkuperää. Ajatus oli kunnianhimoinen, mutta elokuviin suhtauduttiin vaihtelevasti ja etenkin Alien Covenant on saanut osakseen rankkaa kritiikkiä. Erottaakseni nämä kaksi selkeästi erilaista elokuvaa muusta sarjasta kutsun niitä Prometheus -sarjaksi.

Olen yksi harvoista, joka on oikeasti pitänyt tästä uudesta sarjasta, vaikka näen siinä hyvin paljon vikoja ja olen samaa mieltä monen kriitikon kanssa. Prometheus -sarjan ihmishahmot käyttäytyvät typerästi ja vastuuttomasti ammattitaustoistaan huolimatta ja sarjan yrittäessä selvittää xenomorfien alkuperää se lähinnä vain sekoittaa pakkaa entisestään. Prometheuksen ilmestyessä elokuva oli monen mielestä niin sekava, että Youtube täyttyi videoista, joissa yritettiin selventää mitä elokuvassa oikeasti tapahtui - ja miksi. On myös täysin totta ettei Alien -sarja olisi tarvinnut tälläistä monimutkaista taustatarinaa. Ensimmäinen Alien oli hyvin yksinkertainen kauhutarina, joka Terminator -sarjan tapaan alkoi kuitenkin osa osalta monimutkaistua. On myös vaara, että xenomorfi menettää pelottavuudensa (joskin mielestäni eläin on jo menettänyt shokkifaktoriaan jo kauan sitten Alien -sarjan aikana) jos sen syntyperiä aletaan liikaa tutkiskelemaan. Tuntematon on pelottavaa. Mutta pidin silti Prometheuksen ja Covenantin luomasta mytologiasta, jonka mukaan insinööri-nimiset, hyvin paljon ihmistä muistuttavat olennot olisivat luoneet ihmiskunnan ja monia muita ulkoavaruuden öttiäisiä. Prometheuksen alkupuoli, jossa lauma tutkijoita seuraa insinööri-alienin jättämää tähtikarttaa on hyvin kiehtova, vaikka elokuva alkaa mennä pahasti päin mäntyjä ihmisten viimein päästessä perille määränpäähänsä. Prometheus -sarjan tarkoitus oli luoda Alien -sarjaan jotain aivan uutta ja yritystä on pakko ihailla ja kannustaa. Aikaisemmat elokuvat alkoivat jo muodostua itseään toistaviksi Ripleyn jopa kuollessa ja tullessa kloonina takaisin.

Yksi asia, josta uusia elokuvia on kritisoitu, on selkeän päähenkilön puute. Olen tässä asiassa täysin eri mieltä, mutta ymmärrän ihmisiä, jotka ovat tätä mieltä. Prometheusin ilmestyessä näennäisenä päähenkilönä vaikutti olevan Noomi Rapacen esittämä Elizabeth Shaw. Koska aikaisemmissakin elokuvissa päätähtenä on ollut vahva naishahmo, Ripley, oli helppo automaattisesti uskoa Shawin astuvan hänen jalanjälkiin. Shaw onkin elokuvassa paljon esillä ja kohtaukset pyörivät paljolti hänen ympärillään. Prometheuksen lopussa Shaw on tiiminsä ainut eloonjäänyt ihminen ja aikoo lähteä David -androidin kanssa insinöörien planeetalle. Tässä vaiheessa vaikutti itsestäänselvältä hänen oleva sarjan uusi naisjohtohahmo. Yllätys ja järkytys oli kuitenkin suuri Alien Covenantin saapuessa. Shaw on kuollut ja elokuva keskittyy seuraamaan aivan uutta ihmisryhmää; valtavan siirtokunta-aluksen miehistöä, jonka joukossa on Katherine Waterstonin esittämä Daniels. Jälleen yksi vahva naishahmo, joka esiintyy itse elokuvan lisäksi paljon julisteissa ja muissa markkinointimateriaaleissa. Myös hänen tulevaisuutensa vaikuttaa olevan vaakalaudalla elokuvan lopussa ja mikäli sarja saa jatkoa voisin helposti kuvitella hänen olevan kuollut seuraavassa elokuvassa. Kuka siis on Prometheus -sarjan päähenkilö, vai tarvitseeko sarja edes sellaista? Kenties tarkoituksena on ollut saada eri sankarinainen jokaiseen osaan?

Vastaus on mielestäni selkeä. Sarjan päähenkilö ei ole nainen, hän ei ole sankari, eikä edes ihminen ollenkaan. Sarjan päähenkilönä ja koko juonen selkärankana toimii androidi David, joka loputtoman uteliaisuutensa, innovatiivisuutensa ja moraalittomuutensa ansiosta liikkeellepanee monta kohtalokasta tapahtumasarjaa. Hän on myös tietyn pisteen jälkeen selkeä uhka sarjan ihmisille ja häntä voisi pitää vihollishahmona. David on yksi ensimmäisistä henkilöistä, joka Prometheus -elokuvassa esiintyy. Aluksen muun miehistön yhä nukkuessa elokuva näyttää meille hänen yksinäisiä rutiinejaan, joihin kuuluu huoltotoimenpiteiden lisäksi selkeästi luovaa ajattelua vaativia toimintoja. David katsoo ja siteeraa elokuvia ja vaikuttaa pitävän etenkin Arabian Lawrencesta, niinkin paljon, että värjää ja styylaa hiuksensa päähenkilöä vastaaviksi. Hän myös huvittelee pelaamalla koripalloa ja stalkkailemalla millaisia unia matkustajat näkevät. Hänellä on myös selkeästi kyky arvostaa kauniita asioita. Viimeistään Covenantissa katsojalle väännetään rautalangasta kuinka uniikki David on ottamalla mukaan ulkoisesti identtinen robotti Walter, jolla kuitenkin ei ole Davidin kykyä luovaan ja tunteelliseen ajatteluun. Covenant myös vihjaa Davidin olevan jollain tasolla kykenevä kiintymyksen ja seksuaalisen halun tunteisiin.

Lapsenomaisen uteliaisuutensa ansiosta David on Prometheuksen inhimillisin hahmo, jota aluksen miehistö kuitenkin kohtelee jostain syystä hyvin töykeästi. Tämä häiritsi minua koko elokuvan ajan, sillä en keksinyt ihmisten suhtautumiselle mitään syytä, muuta kuin Davidin olemuksen olevan jollain tapaa ihmisille häiriinnyttävä. Itse pidän hirveästi roboteista niin elokuvissa kuin oikeassa elämässäkin ja olisin ollut vain innoissani, jos olisin saanut mahdollisuuden puhua ja vuorovaikuttaa Davidin kaltaisen robotin kanssa. Davidillä on jo aikaisemmin muodostunut ihmisistä huono kuva hänen luojansa Peter Weylandin kautta, jota läpi sarjan on luonnehdittu ahneeksi kusipääksi, ja jonka Alien Covenantin alussa näytetään suoraan kohtelevan Davidia väheksyvästi. Tämä Davidin ja ihmisten välinen kuilu syvenee ja johtaa lopulta Davidin luomaan xenomorfin insinöörien jättämien raaka-aineiden perusteella.

Prometheuksen ikonisimmassa kohtauksessa David kykenee selkeästi arvostamaan kauneutta.

David esiintyy kummassakin uudessa elokuvassa ja Ridley Scott on jo ilmaissut halukkuutensa tehdä kolmannen jatko-osan, jossa David olisi yhä tarinan keskiössä. Valitettavasti tämän osan tulevaisuus on vaakalaudalla, sillä Covenant menestyi hyvin heikosti. David on myös pääosassa monessa Prometheuksen ja Covenantin julkaisua edeltävässä promovideossa. Ennen Prometheusta julkaistiin video "Introducing the David 8", sekä ennen Covenantia video "The Crossing" sekä Davidin niin sanotusta veljestä kertova "Meet Walter". Miksi pelkälle sivuhahmolle uhrattaisiin näin paljon promomateriaalia? Davidin ollessa vain robotti on hänet helppo ajatella pelkäksi sivuhahmoksi, etenkin koska Alien -sarja ei ole Alien Resurrectionia lukuun ottamatta antanut roboteilleen paljoakaan huomiota. Hän on kuitenkin täydellinen vastapaino aikaisemmalle Ripleylle. Ripley on selkeä hyvä sankari, David vihollinen tai vähintäänkin anti-sankari. Ripley on nainen ja ihminen, David mieheksi valettu robotti. Ripleyn kautta sarja on käsitellyt äidillisiä tunteita ja rakkaiden suojelemista, David on tuhoa kylvävä isä- tai luojahahmo. Ripley on hyvin raivokas ja fyysinen hahmo, David rauhallinen ja laskelmoiva. Ripley suojelee ihmiskuntaa, David haluaa luoda täydellisen olennon, joka raivaisi ihmiset tieltään. Mitä enemmän tätä ajattelee sitä selkeämmäksi ja loogisemmaksi vastakkaisasettelu muodostuu. Aikajanallisesti olisi myös täysin mahdollista, että tulevissa osissa David ja Ripley tapaisivat toisensa, eri asia tietenkin voisiko (ja kannattaisiko) tätä toteuttaa järkevällä tavalla.

David on minulle uusien elokuvien kantava voima ja ehdottomasti mielenkiintoisin lisäys Alien -saagaan. Vaikka elokuvien taso on ollut vaihtelevaa odotan innolla mahdollista jatkoa.