10 syytä katsoa Hannibal tv-sarja

Kolmen tuotantokauden mittainen Hannibal -sarja ilmestyi hiljattain Yhdysvaltain Netflixiin, jonka ansiosta koin olevan korkea aika viimeinkin kirjoittaa jotain kaikkien aikojen lempisarjastani. Sarja on minulle niin suuri henkireikä, että olen oikeastaan pelännyt siitä kirjoittamista. Miten ihmeessä voisinkaan ilmaista kuinka paljon ihailen tätä mestariteosta ja kuinka paljon se merkitsee minulle? Sanat ja kirjoituskykyni ovat liian rajalliset.

Katsoin sarjan ensimmäistä kertaa neljä vuotta sitten ja ihastuin siihen täysillä. Olin joskus ala- ja yläasteen aikoina ollut suuri Hannibal Lecter -elokuvien fani. Tämä fanitus jäi lopulta jossain välissä taka-alalle, enkä tv-sarjan esitysaikaan ollut edes tietoinen, että hahmosta olisi tehty tv-sarja. En enää muista mitä kautta sain selville sarjasta ja mikä lopulta herätti kiinnostukseni, mutta olin alunperin erittäin skeptinen ja epäilin sen olevan halvalla tehtyä liukuhihnakamaa. Onneksi olin väärässä! Sarja syrjäytti hetkessä kaikki muut lempisarjani, vaikka olen kyyninen jäärä ja uusiin asioihin täysillä rakastuminen on vanhetessa yhä vaikeampaa.

Hannibal on tosiaan tällä hetkellä katsottavissa ainakin Yhdysvaltojen Netflixissä, Suomen versiosta en ole tietoinen. Suomessa sarjan katselua hankaloittaa hieman se, ettei kolmatta kautta ole tietääkseni julkaistu DVD:llä suomiteksteillä. Ainakaan en ole koskaan löytänyt tälläistä versiota. Kielipään riittäessä ja mikäli pystyy ymmärtämään Mikkelsenin sössötystä kolmannen kauden voi tietty tilata ulkomailta.

Miksi juuri tämä sarja saa sukkani pyörimään jaloissa? Tässä kymmenen syytä:

1. Mielenkiintoinen ja yllättävä tarina, joka ei ole alkuperäismateriaalin kopio

Vaikka kirjoja ei olisi lukenut tai elokuvia nähnyt (häpeä, kyllähän Uhrilampaat pitää kaikkien nähdä), on Hannibal Lecterin hahmo silti varmasti tuttu edes pinnallisella tasolla. Miten näin tunnetusta ja ikonisesta hahmosta voisi tehdä tyydyttävän tv-sarjan? Tv-versio on poiminut kirjojen ja elokuvien valitut palat itselleen ja muutoin lähtenyt täysin omille teilleen. Hahmoja ja tarinankulkua on muokattu todella paljon, jolloin aikaisemmasta kirja- ja elokuvatietoudesta ei ole enää lähes mitään hyötyä. Tv-sarjaa varten on myös kirjoitettu täysin uutta materiaalia. Tämän ansiosta Hannibal on yllättävä ja viihdyttävä vanhojen teostenkin faneille. Tunnetuimpaa Hannibal Lecter -tarinaa, eli Uhrilampaita, ei sarjassa ole (ainakaan tähän mennessä) käsitelty ollenkaan.

Sarja kertoo FBI:n palveluksessa olevasta Will Grahamista, jolla on harvinainen empatian lahja. Hän pystyy ymmärtämään rikollisia ällistyttävän hyvin, mutta samalla on itse vaarassa lipsua pimeälle puolelle. Tätä estääkseen hänet kehotetaan psykiatri Hannibal Lecterin terapiatunneille, mutta yllätys yllätys, Hannibal on yksi FBI:n ja Willin etsimistä sarjamurhaajista.

Sarja ei ole pelkkää kauhua ja rikosta, vaan se sisältää paljon syvällistä pohdintaa ihmisluonnosta. Kyseessä ei ole CSI:n tapainen perinteinen rikossarja, vaan Hannibal vaatii katsojaltaan paljon. Isojen höpöhöpösanojen ja joka puolelta pursuavan symbolismin vuoksi sarjaa aina välillä syytellään tekotaiteellisuudesta. Kaiken ahdistavuuden ja mahtipontisuuden keskellä sarja on myös yllättävän hauska. Silloin tällöin sarjassa ripotellaan hämmentävää huumoria ja absurdeimmat juonenkäänteet pakostakin naurattavat. Itse Hannibal rakastaa viljellä pöljiä kannibaalivitsejä seuralaistensa tajuamatta mitään. Olen monesti vitsaillut, että Hannibal on lempi kauhu-, kokkaus-, komedia- ja romanssisarjani.

2. Tinkimättömän taiteellinen visuaalinen puoli

En ole koskaan törmännyt tv-sarjaan, joka olisi lähellekään yhtä kaunis. Hannibalin jokainen freimi on täynnä symboliikkaa, tarkkaan valittuja värejä ja asetelmia. Visuaalisesti sarja on erittäin korkeatasoinen ja tämä taso pysyy yllä jaksosta toiseen. Samanlaista vaivannäköä näkee harvoin elokuvissakaan. Hannibal aiheuttaa säännöllisiä VAU-hetkiä, oli ruudulla sitten syntisen herkullisia ruoka-annoksia, mitä mielikuvituksekkaampia ruumisasetelmia, taikka käytännön ja digitaaliefektien sekoituksena luotuja hirviöitä. Itse arvostin paljon etenkin näitä käytännön efektejä. Hahmojen, etenkin itse Hannibalin asukokonaisuuksiin ja kodin sisustukseen on laitettu hirveästi vaivaa. Vaikka budjetti on varmasti ollut rajallinen, etenkin loppua kohti, ei sarja koskaan anna halpaa vaikutelmaa. Ainut miinus visuaalisella puolella tulee ruudun liiallisesta tummuudesta. Välillä on harmittavan vaikeaa erottaa yksityiskohtia. Tämä on tietenkin korjattavissa säätämällä näytön kirkkautta.

3. Älykästä ja kaunista kauhua

Olen periaatteessa suuri kauhufani, mutta käytännössä siedän hyvin vähän turhan silpomisen näkemistä tai typeriä jumpscareja. Jälkimmäisiä en muista Hannibalissa olleen juuri yhtään. Silpomista ja kidutusta sarjassa esiintyy jonkin verran, yleensä ruumiit löytyvät kuitenkin valmiiksi kuolleina.

Sarjassa esiintyy Hannibalin lisäksi paljon muita sarjamurhaajia, joiden tappomenetelmät ovat aina outoja ja taiteellisia. Sarjassa on muun muassa ihmisviuluksi muutettu ruumis, luolakarhun luista tehty mekaaninen tappopuku, sekä ihmistoteemipaalu. Mitä kaukaahaetumpia ideoita, mutta ne silti toimivat, koska sarja ei yritäkään olla realistinen. Kaikki kuolemat ovat brutaaleilla tavoilla kauniita ja täynnä rikasta symboliikkaa, jonka ansiosta sarjan gore ei tunnu niin kamalalta. Gorella ja kärsimyksellä on aina jokin merkitys ja hahmot saavat niistä mielenkiintoisia keskusteluita aikaan. Vain yhden kerran minusta tuntui, että gore meni vähän liian kidutuspornon puolelle ja mieluusti kelaan kohtauksen yli. Muistutan vielä, että sarjan K-18 leima on ihan syystä annettu.

Mielikuvituksekkaan goren lisäksi sarja panostaa ahdistavaan ja arvaamattomaan ilmapiiriin. Sarja kohtelee osaa hahmoistaan hyvin armottomasti, ja osalta hahmoista voi odottaa lähes mitä vain. Kukaan ei ole turvassa. Oikean ilmapiirin luomisessa Brian Reitzellin musiikilla on ollut suuri rooli.

4. Ainutlaatuinen tunnelma

Toisin kuin kauhu-/rikossarjalta voisi odottaa sarja etenee rauhalliseen tahtiin. Musiikki, värivalinnat ja tietty pehmeys kuvanlaadussa luovat unenomaisen tunnelman. Hannibal sijaitsee aivan eri ulottuvuudessa, jossa aika tuntuu hidastuvan ja aistit terävöityvät. Se ei pyri olemaan realistinen ja mitä pidemmälle sarja etenee, sitä vähemmän ajalla, välimatkoilla ja normaalilla logiikalla tuntuu olevan merkitystä. Runolliset vertauskuvat ja hallusinaatiot heräävät eloon. Oikean ja väärän rajat hämärtyvät.

5. Loistavaa näyttelytyötä

Vaikka Anthony Hopkinsin versio Hannibal Lecteristä on legendaarinen on Mads Mikkelsenin versio mielestäni selkeästi parempi, enkä ole mielipiteeni kanssa ainoa. Mikkelsen on hyvin vähäeläinen ja intensiivinen roolissaan ja häneen verrattuna Hopkinsin versio on alkanut tuntua kornilta karikatyyriltä. En tiedä miten hän onnistuu tässä, mutta Mikkelsenillä on ilmiömäinen kyky ilmaista hahmon tunteita ja aikeita mitä pienimmillä eleillä ja katseilla. Mikkelsen on suorastaan luotu rooliin, hän ON Hannibal, joka kykenee hetkessä muuttumaan seurapiirien hurmaajasta selkäpiitä kylmääväksi tappajaksi. Mikkelsenillä on Hopkinsiin verrattuna paljon enemmän aikaa näyttää hahmon eri puolia, sekä päästää katsojaa tutustumaan syvemmin hahmoon kuin mitä elokuvissa oli mahdollista.

Unohtaa ei voi tietenkään toisen päähenkilön esittäjää, Hugh Dancyä, joka tekee myös vakuuttavan roolityön. Willin hahmokehitys todellisen luontonsa kiistävästä hermorauniosta itsevarmaksi, pimeää puoltansa syleileväksi mieheksi on kiinnostavaa seurattavaa. Ensimmäistä kautta katsoessani ensimmäistä kertaa ymmärsin Willin hahmon täysin väärin, jonka vuoksi suorastaan inhosin häntä. Jatkaessani sarjan katsomista, sekä uusintakerroilla pääsin paremmin kärryille tästä mutkikkaasta hahmosta ja nykyään lovetan tätä hahmoa myös täysillä. Williä vainoaa vähän väliä epävarmuus, häpeä, kielletyt mielihalut ja yksinäisyys, ja Dancy tuo tämän esille hyvin.

Mukana on myös muita kovia nimiä, kuten Laurence Fishburne, Richard Armitage ja Gillian Anderson, joskin Andersonin näyttelytyö tässä sarjassa on minusta aina tuntunut hieman hapuilevalta, vaikka hän on muuten loistava näyttelijä. 

6. Vangitseva musiikki

Silloin, kun taustalla ei soi klassinen musiikki, soivat sarjassa Brian Reitzellin sävellykset. Kuten arvata saattaa mitään erityisen pirtsakkaa kappaletta on turha odotella. Taustalla soivat haikean surulliset taikka piinaavan häiriintyneet, ties millä ihmeellisillä pimpotuksilla ja tyhjiöäänillä luodut saundit, jotka tukevat kohtauksiaan täydellisesti. Erityisesti mieleeni ovat jääneet melankolinen Aperitif Piano Theme, syvältä riipivä Bloodfest, sekä TIETENKIN Siouxsien Love Crime, joka saattaa koko sarjan eeppiseen päätökseen.

7. Sairaan kaunis rakkaustarina & LGBTQ-ystävällisyys

Sarjan lopetuksesta on kulunut jo viisi vuotta, joten tämä spoileri tuskin haittaa ketään. Kaikesta kauheudestaan huolimatta Hannibalin ytimessä sykkii kahden miehen välinen kaunis, monimutkainen ja väkivaltainen rakkaustarina. Muutama katsoja (lähes aina heteroseksuaalinen mies, joka ei ole edes katsonut sarjaa loppuun asti) saattaa silloin tällöin yhä vääntää aiheesta, mutta sarjan luoja, Bryan Fuller, on useaan kertaan vahvistanut asian, hahmot puhuvat useaan otteeseen kirjaimellisesti rakkaudesta, ja loppujen lopuksi sarjan tapahtumat puhuvat puolestaan. Rakkautta tämä on, oli se sitten platonista taikka seksuaalista. Siinä missä moni sarja yrittää voittaa mahdollisimman paljon katsojia puolelleen tyhjillä queerbaiting-lupauksilla (erittäin ärsyttävä viimeaikainen esimerkki tästä on Dracula -minisarja), muttei koskaan uskalla viedä lupauksiaan loppuun asti, on Hannibal erittäin virkistävä poikkeus, joka pikemminkin alussa heterobaittaa katsojiaan.

Hannibal ja Will ovat kumpikin yksinäisiä ja synkkiä hahmoja, jotka ovat henkisesti eristäytyneitä muista ihmisistä, eivätkä pysty näyttämään todellista minäänsä kellekään. Kun he viimeinkin tapaavat henkilön, joka voisi mahdollisesti tarjota oikeaa ymmärrystä ja sielunkumppanuutta, muodostuu heidän välilleen heti voimakas, pakkomielteinen ja hämmentävä side. Valitettavasti (tosin katsojalle mielenkiintoisesti) he aloittavat toisiinsa tutustumisen lain ja moraalien vastakkaisilta puolilta. Kun kyseessä ovat myös jollain tapaa henkisesti sairaat tapaukset, ei kovin ruusuista suhdetta voi olla luvassa. Hahmojen välinen kemia on aina sähköistä ja kaikesta kamaluudestaan huolimatta heidän välinen suhde on tietyllä tavalla kaunis ja lohduttava. Kenties ihan kaikille hirviöillekin voi löytyä joku, joka ymmärtää.

Pääparin lisäksi myös muita aakkoskirjainihmisiä miellyttäviä valintoja on päätynyt sarjaan. Alkuperäiskirjojen luoja Thomas Harris oli selkeästi enemmän tai vähemmän homo- ja transfobinen ja käytti näitä elementtejä lähinnä korostaakseen pahisten omituisuutta ja vastenmielisyyttä. Tv-sarjan Hannibalia ja Williä voi pitää osittain ihailtavinakin hahmoina, mutta loppujen lopuksi rankkojen mielenterveysongelmien ja lainvastaisuuksien vuoksi he eivät välttämättä ole parhaimpia hahmoja edustamaan LGBTQ-väkeä. Mutta onneksi hyviksien joukostakin löytyy järkevä ja tasapainoinen lesbopari. Hahmojen seksuaalisuutta ei koskaan erikseen mainita tai kyseenalaisteta. Monipuolisemman hahmokaartin takaamiseksi monia hahmoja on myös muutettu eri rotuiseksi tai eri sukupuoleksi. Nämä valinnat eivät tunnu päälleliimatuilta, saarnaavilta tai turhilta. Sarja ei koskaan tunne tarvetta alleviivata kuinka edistyksellinen se onkaan.

Sarjan tekijöiden joukosta löytyy myös hyvin paljon aakkosväkeä, muun muassa sarjan luoja Bryan Fuller, sekä näyttelijät Raul Esparza, Eddie Izzard, ja Scott Thompson.

8. Miehen oikeus tunteellisuuteen

Deciderin artikkelissa kirjoitettiin tästä aiheesta paljon paremmin kuin minä koskaan osaisin. Vielä tänäkin päivänä suhtautuminen miesten tunne-elämään on hyvin jäyhää. Hannibal on tässäkin hieno poikkeus. Hannibal Lecter on kylmäverinen kannibaali, mutta hän ei ujostele itkeä, eikä häpeä olevansa kiinnostunut stereotyyppisesti feminiinisistä aiheista, kuten ruuanlaitosta, vaatteista, oopperasta tai taiteesta. Will Graham nyyhkii ja tärisee vähän väliä stressistä ja hänen mielenterveytensä on jatkuvasti vaakalaudalla.Nämä asiat eivät millään tavalla vaaranna heidän maskuliinisuuttaan tai uhkaavuuttaan. Hahmot analysoivat tunteitaan terapiassa jaksotolkulla. Keskustelun lisäksi katsojalle kerrotaan hahmojen tunteista fantasioiden, unien ja hallusinaatioiden muodossa.

9. Aktiivinen fanikunta

Vaikka sarjan päättymisestä on kulunut jo viisi vuotta on sen fanikunta yhä erittäin aktiivinen. Yhtenä syynä sitkeään aktiivisuuteen voi olla se, että fanit ovat yksinkertaisesti niin tyytyväisiä sarjaan ja janoavat jatkoa. On erittäin harvinaista, että näen fanien valittavan sarjasta millään lailla. Joka kerta mennessäni Twitteriin näen sarjasta uutta fanitaidetta ja keskustelua. Fanit ovat järjestäneet ja järjestävät yhä erilaisia projekteja, kuten heidän kirjoittamia ja kuvittamia erittäin laadukkaita kirjoja. Olen itsekin ollut mukana yhdessä tälläisessä pienemmässä projektissa, jossa Mikkelsenille annettiin kirja täynnä fanitaidetta. Sarjalle järjestetään yhä melko suuria tapahtumia (coneja) Kanadassa ja Englannissa, joissa näyttelijät ovat kunniavieraina. Sarjan ilmestyessä nyt Netflixiin ennustan sen saavan uuden aallon innokkaita faneja.

10. Sarja päättyy tyydyttävällä tavalla ja jatko ei ole mahdottomuus

Sitkeästä kulttisuosiostaan, kriitikkojen ylistyksestä ja lukuisista palkinnoista huolimatta Hannibal ei koskaan saavuttanut massayleisön suosiota. Sarja oli lopetusuhan alla jokaisen kauden aikana, minkä vuoksi joka kauden lopetusjakso päättyy mahdollisimman täydentävällä tavalla. Sarjaa oli alunperin tarkoitus jatkaa kolmannen kauden jälkeenkin, mutta valitettavasti kolmas kausi on näillä näkymin viimeinen. Ennenaikaisesta lopetuksesta huolimatta sarja saatiin päätökseen erittäin kauniilla ja tyydyttävällä tavalla. Sarja ei siis tunnu loppuvan kesken. Viimeisen kauden finaali hipoo täydellisyyttä, vaikka henkilökohtaisesti pidän toisen kauden finaalista vielä enemmän.

Sarjan tekijät ja fanit eivät ole kuitenkaan heittäneet hanskoja tiskiin. Kaikki sarjassa mukana olleet näyttelijät olisivat innokkaita jatkamaan sarjaa. Bryan Fuller on moneen otteeseen kertonut tulevien kausien suunnitelmistaan. Fanit järjestävät aktiivisesti somekampanjoita, joiden aikana he yrittävät herättää eri tv-kanavien ja nettipalveluiden kiinnostusta sarjan rahoitusta kohtaan. Mikäli sarjan kulttisuosio jatkaa kasvuaan, DVD- ja Blu-Ray-myynnit kasvavat ja sarjalla on paljon katsojia Netflixin kaltaisissa palveluissa on jatko yhä mahdollista. Mutta ilman jatkoakin Hannibal on nykyisellään onnistunut kokonaisuus.