Terra Nova (kausi 1)

Terra Novan kiinnostavin dinosaurus 👀🔥

NIMI: Terra Nova
VUOSI: 2011
OHJAAJA: Jon Cassar, Karen Gaviola, Alex Graves, Nelson McCormick, Bryan Spicer
KÄSIKIRJOITUS: Kelly Marcel, Craig Silverstein +
PÄÄOSISSA: Jason O'Mara, Stephen Lang, Shelley Conn, Allison Miller, Landon Liboiron, Naomi Scott
IKÄSUOSITUS: 12

Avatar 2:n jälkeen aloin tosissani kiinnostua Stephen Langin urasta ja aloin käymään läpi hänen vanhoja töitään. Tämä on minulle tyypillistä, kun kiinnostun jostain näyttelijästä avaan hänen IMDB-sivunsa ja selaan mitä kiinnostavilta kuulostavia juttuja sieltä löytyy. Tällä lailla olenkin löytänyt joitain todella hyviä, mutta täysin unohdettuja elokuvia, sekä tietenkin päätynyt myös katsomaan paljon syystäkin unohdettua sontaa (jälkimmäisiä huomattavasti enemmän).

Yhden kauden mittaiseksi jäänyt Terra Nova -sarja palautui mieleen, sillä olin sen ilmestymisvuonna yrittänyt katsoa sitä, onnistuen kestämään vain parin jakson verran. Mistään hirvittävän huonosta tekeleestä ei ole kyse, kyseessä on ollut oikeastaan varsin kunnianhimoinen sarja, jossa olisi ollut todella paljon potentiaalia. Paperilla Terra Nova kuulostaa kuin juuri minulle kirjoitetulta: siinä on dinosauruksia, aikamatkustusta, scifi-teknologiaa ja sotilaita. Vaikka sarjan pääjuoni onkin kiehtova, oli sen toteutustapa kuitenkin ontuva. Mikä siis meni pieleen?



Tulevaisuudessa Maan ilmakehä on pahasti saastunut, suuri osa eläimistä on kuollut sukupuuttoon ja ihmisiä on aivan liikaa. Perheillä saa olla korkeintaan kaksi lasta. Poliisi Jim Shannon (Jason O'Mara), lääkärivaimonsa Elisabethin (Shelley Conn) kanssa on kuitenkin rikkonut tätä lakia ja he ovat pitäneet Zoe-tyttärensä piilossa vuosien ajan, kunnes he viimein jäävät rysän päältä kiinni ja Jim passitetaan vankilaan (miksi vain mies, kun rikokseen tarvitaan kaksi?). Jim istuu tuomiotaan kahden vuoden ajan, kunnes Elisabeth kutsutaan mukaan Terra Nova -projektiin hänen tohtorintaitojen vuoksi.

Tutkijat ovat onnistuneet luomaan portaalin 85 miljoonaa vuotta menneisyyteen, toiselle aikajanalle - jolloin menneisyyteen lähetettävät ihmiset eivät kätevästi voi muuttaa tulevaisuutta. Rinnakkaiselle aikajanalle on lähetetty pieniä ihmisryhmiä, jotka ovat perustaneet ihmiskunnalle uuden siirtokunnan. Terra Nova on pieni kaupunki keskellä dinosaurusten vallitsemaa erämaata, jossa ilma on puhdasta ja maa hedelmällistä. Terra Novaan tarvitaan lahjakkaita ihmisiä, kuten lääkäreitä, joten Elisabeth kahden lapsensa kanssa saa kutsun muuttaa sinne, mutta Jimin kuuluu jäädä virumaan vankilaan ja ylimääräinen Zoe-lapsi pitäisi jättää saasteiseen maailmaan. Tämä ei tietenkään käy, vaan portaalin avaisupäivänä Elisabeth auttaa miehensä karkaamaan vankilasta ja Jim salakuljettaa itsensä ja Zoen portaalista läpi. Terra Novassa komentaja Nathaniel Taylor (Stephen Lang) sallii ylimääräisten vierailijoiden jäädä. Jim, entisenä kyttänä, päättää todistaa hyödyllisyytensä.

Terra Nova ei ole pelkästään paratiisi. Aidatun kaupungin ulkopuolella lihansyöjädinosaurukset ovat tietenkin päivänselvä uhka, mutta Terra Novasta on eriytynyt myös sissitaistelijoiden ryhmä, joka jostain syystä haluaa sabotoida siirtokuntaa. Taylorin kadonnut poika myös hämmentää.

Pääjuonihan kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja sarjaan oli käytetty hyvin paljon rahaa. Valitettavasti sarja ontuu monesta kohtaa. Sarja keskeytettiin heti ensimmäisen kauden jälkeen ja jäi pahasti kesken. Varsin turhauttavaa, etenkin kun 11:sta episodista hyvin moni tuntui täysin tyhjänpäiväiseltä filleriltä, joka ei vienyt pääjuonta eteenpäin. Voi kunpa käsikirjoitusta olisi tiivistetty rankalla kädellä ja keskitytty vaan viemään tärkeimmät juonenkäänteet loppuun asti. Varsin mielenkiintoisen aloituksen jälkeen jo toisessa jaksossa päivitellään Shannonin pariskunnan olematonta seksielämää, kolmannessa jaksossa turvaudutaan jo muistinmenetyksiin (pidän tätä merkkinä ideoiden puutteesta) ja koko sarjan ajan pitäisi olla kiinnostunut teinien suhdekuvioista. Sarja on hämmentävästi suunnattu koko perheelle, minkä vuoksi siinä onkin paljon vaivaannuttavaa ja kornia huumoria. Aikuisille scifi-intoilijoille sarjan tieteispuoli on liian hapuilevasti selitettyä "jotain sinne päin" -settiä ja toimintakohtauksista puuttuu väkivaltaisuus ja gore.

Hahmot ovat kaikki kliseisiä ja juonenkäänteet arvaa helposti ennalta. Esimerkiksi kun otettiin puheeksi Terra Novassa olevan vakoilija arvasin heti kuka on kyseessä, enkä missään vaiheessa edes harkinnut sen voivan olla kukaan muu henkilö. Päähenkilö Jim on pitkän aikaa täysin karismaton, hajuton ja mauton, eikä linnassa istuminen ole jättänyt häneen jälkeä. Aloin kuitenkin hieman lämmetä hänelle sarjan loppupuolella. Itseäni jäi kaivelemaan kuinka nopeasti hahmot ottivat uuden maailman itsestäänselvyytenä, eivätkä hahmot vaikuttaneet tuntevan mitään syyllisyyttä siitä, että he ovat päässeet elämään paratiisiin, samalla kun miljoonat muut ihmiset ovat jääneet tulevaisuuden saastaiseen maailmaan kärsimään. Jim ja Taylor ovat uskottavasti näyteltyjä, mutta monen sivuhahmon näyttelijä sopisi näyttelytyyliltään paremmin saippuaoopperaan.

Suosikkihahmokseni muodostui - yllätys yllätys - komentaja Taylor, joka ei ole erityisen omaperäinen hahmo, mutta hyvin karismaattinen. Enkä sano tätä vain siksi, että Pavlovin koiran tavoin kuolaan aina kun hän ilmestyy ruudulle, mutta tämä toki auttaa asiaa! On oikeastaan sääli, ettei Taylor ole päähenkilö, sillä hän on huomattavasti kiinnostavampi kuin Jim. Taylor on ensimmäinen menneisyyteen lähetetty henkilö ja joutui selviytymään yksin viidakossa kuukausien ajan. Harmi, ettei tätä näytetty sarjassa edes takaumien muodossa. Tästä tuli pahasti mieleen Jurassic Park 3, jossa pieni poika eli yksin dinosaarella, mutta elokuva ei näyttänyt tätä. Kiinnostavin juoni heitetty Kankkulan kaivoon! Koko Terra Novan komentajana Taylor joutuu tekemään vaikeita päätöksiä ja riskeeraa henkensä jatkuvasti muiden vuoksi, kyllähän tästä saisi paljon draamaa päähenkilölle - eikä ainakaan jankattaisi hahmon parisuhdeongelmia. Ja siis, kunnioitan äijää, joka vaatii pitää nahkatakkia kuumassa viidakossa.

Kaikista suurin synti dinosaurussarjassa on varmaankin se, että sarjan huonoimmaksi puoleksi päätyvät nimenomaan ne dinosaurukset. Sarjan lavasteet ovat varsin uskottavia ja kuvauspaikaksi valittu Australia näyttää sopivan esihistorialliselta, mutta tietokoneella luodut dinot eivät yksinkertaisesti näytä hyviltä. Dinoja näytetään liian selkeästi ruudulla, tasaisissa kuvakulmissa, kirkkaassa päivänpaisteessa ja on liian selvää etteivät ne oikeasti vuorovaikuta näyttelijöiden kanssa. Efektien taso vaihtelee paljon. Kuten harmittavan monessa muussakin dinomediassa, eivät Terra Novan dinot myöskään käyttäydy kuin oikeat eläimet. Lihansyöjät ovat aina yliaggressiivisia ja eivät peräänny (tai haavoitu) vaikka niitä kuinka tulittaa turpaan. Kasvinsyöjät taas ovat aina lauhkeita ja vaarattomia, ja niiden sallitaan tulla ihan siirtokunnan aidoille hengailemaan ja niitä saa lääppiä. Käykääpä paijaamassa villejä norsuja, biisoneita tai hirviä, niin huomaatte kuinka kilttejä isot kasvinsyöjät voivat olla...

Mitä valitettavaa vielä löytyisi..? Tietokonedinojen lisäksi sotilaiden motocross-takeilta näyttävät suojukset huvittivat. Terra Nova on ihmiskunnalle supertärkeä hanke, mutta kaupunkia valvotaan hyvin lepsusti. Vartijat tuntuvat olevan sokeita puusilmiä, kun jatkuvasti väkeä kulkee luvatta sisään ja ulos. Ei tähän mitään neroa suunnitelmaa tarvitse, kunhan kiemurtelee aidan ali.

On sarjassa hyviäkin puolia. Sarjan maailma on kiinnostava ja siinä olisi potentiaalia lukemattomille tarinoille. Terra Novan siirtokunnan rakenne on varsin mielenkiintoinen. Kaupunkia johtaa armeija ja armeijaa yksi komentaja. Taylor on onneksi pätevä johtaja, mutta tällainen demokratian puute voisi muodostua hyvin ongelmalliseksi jos hänen seuraaja tai tuuraaja olisi diktaattori. Sarjassa selitetään harmittavan vähän kuinka ja millä perustein resursseja jaetaan kaupunkilaisille ja olin vähän yllättynyt, että uuteen maailmaan on heti otettu käyttöön uusi valuutta, vaikka asukkeja on niin vähän. Olisi ollut mielenkiintoista saada lisää tietoa miten Terra Novaa käytännössä pyöritetään.

Pitkin sarjaa ripotellaan tiedonmuruja miksi siirtokunnasta eristäytynyt ryhmä vastustaa siirtokuntaa, mikä onkaan Terra Novan oikea tarkoitus ja mitä Taylorin pojalle on tapahtunut. Näihin mehukkaisiin antimiin verrattuna monen jakson slice of life -tyyliset tarinat tuntuvat ajanhaaskaukselta. Parhaimmillaan sarja on heti alussa ja aivan lopussa. Finaalia varten sarja yhtäkkiä ryhdistäytyy ja tarinankerronnasta tulee hämmentävän pätevää ja jännittävää, hahmoihin on salakavalasti ehtinyt kiintymään - ja sitten sarja ehtii jo loppuakin ja vieläpä kutkuttavaan cliffhangeriin! Aaargh!

Loppujen lopuksi pidin Terra Novasta ja jäin toivomaan sille jatkoa (mitä en todellakaan usko enää tapahtuvan). En mitenkään voi väittää sarjaa hyväksi kokonaisuudeksi, mutta siinä on tarpeeksi hyviä puolia. Ihan kelpoa hömppäviihdettä kunhan aivot jättää narikkaan. Olen tyytyväinen kun viimein sain katsottua sen kokonaan.

TÄHDET: **1/2

Avatar: The Way of Water

NIMI: Avatar: The Way of Water
VUOSI: 2022
OHJAAJA: James Cameron
KÄSIKIRJOITUS: James Cameron, Rick Jaffa, Amanda Silver
PÄÄOSISSA: Sam Worthington, Sigourney Weaver, Zoë Saldaña, Stephen Lang
IKÄSUOSITUS: 12

Tämä blogi on valitettavasti jäänyt huomiotta pitkäksi aikaa. Elokuvia ja sarjoja katson yhä samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta energiaa ei vain riitä kaikkeen, etenkin kun viime aikoina on ollut niin paljon kaikenlaista arkielämän draamaa. Mutta kenties tännekin voi jotain ilmestyä joskus ja jouluna. Henkeä ei kannata pidätellä odotellessa.

Katsoin Avatarin jatko-osan muutama päivä sitten (jota helppouden nimissä kutsun Avatar 2:ksi). Olen aina pitänyt Avatarista ja odotin sille jatkoa maltillisella mielenkiinnolla, niin epäseksikästä kuin voi ollakin myöntää tätä. Avatar on saanut harmittavan paljon väheksyntää osakseen elokuvapiireissä. Kritiikki yleensä kohdistuu sen kliseisiin juonikuvioihin ("Tanssii susien kanssa avaruudessa") ja liialliseen tietokone-efektien ja 3D:n varaan nojaamiseen. Nämä ovat ihan käypiä kritiikin aiheita, mutta suhtautuminen on silti mielestäni ollut liian ankaraa, sillä näin selvästi ohjaaja-kirjoittaja James Cameronilla olleen vahva visio tästä sinisten kissaihmisten kansoittamasta Pandora-planeetasta. Jatko-osaa saatiin odottaa huimat 13 vuotta ja moni epäilikin ettei se valmistuisi ikinä. Oliko elokuva odotuksen arvoinen?

Edellisen elokuvan tapahtumista on kulunut jo 15 vuotta. Jake Sully ja Neytiri ovat saaneet kolme lasta, joihin kuuluvat vanhemmat pojat Lo'ak ja Neteyam, sekä pikkutyttö Tuk. Jaloissa pyörivät myös adoptiolapset na'vityttö Kiri ja ihmispoika Spider. Ihmiset ovat yhä uhka Pandoran ekosysteemille ja na'vit Jaken johtamina pyrkivät pitämään heidät loitolla. Edellisessä osassa kuollut eversti Quaritch herätetään henkiin lataamalla hänen muistonsa na'vikehoon ja hän lähtee erikoisjoukkonsa kanssa metsästämään Jakea, jolloin Sullyt joutuvat piiloutumaan rannikolla asuvan heimon luokse. Rannikon asukkaat eivät ota heitä ennakkoluulottomasti vastaan ja Sullyjen on opittava sopeutumaan täysin uuteen elämäntapaan merellä.

James Cameron on elokuviensa ohella tunnettu pakkomielteestään merenpohjan tutkimiseen. Cameron on esimerkiksi ollut ensimmäinen ihminen, joka on yksin käynyt maailman syvimmässä kohdassa, Challenger Deepissä. Titanic-aluksen raatoa hän on käynyt katsomassa yli 30 kertaa. En voi teeskennellä tuntevani hänen sukellushistoriansa yksityiskohtia kovinkaan syvällisesti, mutta tiedän hänen olevan tällä alalla aito ammattilainen. Tämä intohimo välittyy myös monessa hänen elokuvassaan. Cameron on laittanut uskomattoman paljon vaivaa Titanic- ja The Abyss-elokuvien realistisuuteen ja vesi-efektien hiomiseen.

Juuri tämän perfektionismin vuoksi Avatarin jatko-osaa saatiin odotella vuosikausia. Elokuvaa varten jouduttiin kehittämään täysin uutta teknologiaa, jotta vedenalaiset kohtaukset näyttäisivät mahdollisimman aidoilta. Tässä vuosien vaivannäkö todellakin näkyy. Pandoran meri näyttää täysin oikealta ja henkeäsalpaavan kauniilta. Muissa kohdin ihan täydellisiä eivät efektit vieläkään ole ja etenkin toimintakohtauksissa elokuva alkaa näyttää epäilyttävästi videopeliltä.

Kuten ensimmäisessäkin osassa, myös jatko-osan ongelmat perustuvat elokuvan juoneen.

Avatar 2 on yli kolme tuntia pitkä ja valitettavasti pituuden tuntee. Ymmärrän täysin, että Cameron haluaa näyttää mahdollisimman paljon materiaalia luomastaan maagisesta maailmasta ja arvostan kuinka välillä toimintakohtauksien välissä elokuva ottaa lähes dokumentaarisen tyylin seurata hahmojaan. Silti selkeää tyhjäkäyntiä oli mukana. Kenties Avatar toimisi paremmin tv-sarjana, jolloin usean jakson ajan voitaisiin tutkia Pandoraa ja sen hahmoja pystyttäisiin kehittämään enemmän - ja jaksojen välissä katsoja pääsisi joskus tauollekin.

Jaken perhe on kasvanut huimasti ja valitettavasti oli aluksi vaikeaa pysyä kärryillä kuka kukin on. Ei auta, että hänen vanhemmat poikansa ovat todella samannäköisiä ja en erottanut heitä pitkään aikaan toisistaan. Tässä elokuvassa keskityttiin eniten Lo'ak-poikaan, mutta oletan, että tulevissa osissa myös muut lapset saavat vuoronsa parrasvaloissa. Valitettavasti en tuntenut yhtään mitään kun eräs tärkeäksi oletettu hahmo kuoli, koska hän oli saanut niin vähän ruutuaikaa ja tärkeitä kohtauksia. Tuntui pikemminkin, että hänen roolinsa oli nimenomaan kuolla ja antaa muille katalyysi hahmokehitykseen.

Rannikolla asuva heimo oli ajatuksena hyvin kiinnostava ja tykkäsin kuinka näille na'veille oli annettu järkeenkäypiä fyysisiä ja kulttuurillisia eroja metsässä asuviin na'veihin verrattuna. Esimerkiksi he käyttivät viittomakieltä veden alla, joka oli mielestäni varsin fiksu ajatus. Valitettavasti heimon parista ei löytynyt ketään suurta persoonaa. Myös Jake ja Neytiri olivat lähes koko elokuvan ajan oudon tylsiä, toisaalta ymmärrän, että tässä elokuvassa haluttiin keskittyä enemmän heidän lapsiin.

Koko elokuvan kohokohdaksi nousi helposti Quaritch. Olin aluksi skeptinen hänen paluustaan kissapoikana (tarvitseeko kaikkien olla kissoja?), mutta hänestä muodostui todella mielenkiintoinen hahmo. Olin paluusta todella mielissäni, sillä olin pitänyt hahmosta jo ensimmäisessä elokuvassa, joskin siinä hän oli täysin yksiulotteinen ja mustavalkoinen - mutta viihdyttävällä tavalla kuitenkin. Nyt hahmolle selkeästi aletaan muovailla jonkinlaista dramaattista hahmoarkkia. Hienoa, että viimeksi mustavalkoisimmalle hahmolle on nyt annettu eniten harmaan sävyjä. En tiedä päätyykö hän hyvien puolelle tulevissa osissa, mutta selkeitä vinkkejä tähän löytyi jo. Heittämällä sarjan kiinnostavin ja lupaavin hahmo! Tarkemmin ajateltuna oli myös järkevä veto tuoda hänet kisulina takaisin, sillä näyttelijä Stephen Lang alkaa olla jo liian vanha vetämään tätä roolia, etenkin kun näillä elokuvilla on niin pitkiä julkaisuvälejä.

Myös Sigourney Weaver palasi takaisin, öh, jotenkin. Myös hänen hahmonsa kuoli ensimmäisessä osassa, mutta jollain ilveellä hänen na'vi avatar on ollut raskaana ja tuloksena on Sullyjen adoptoima Kiri. Weaverin kasvoja ja ääntä on lainattu Kirille, jonka vuoksi hahmo näyttää teini-ikäiseltä Weaveriltä, mutta kuulostaa 73-vuotiaalta naiselta... Silti, tykkään Weaveristä, joten ei tämä hirveästi haittaa. Kirille on selvästi suunniteltu suurempaa roolia tuleviin osiin. Tämän osan perusteella suhtaudun vähän epäilevästi hahmoon ja toivon, ettei hänestä tehdä mitään neitseellisesti syntynyttä Jeesus-kakkosta.

Avatar 2 oli oikein mukava elämys ja varmasti tulen katsomaan sen uudelleen hengähdystauon jälkeen. Se on täynnä pieniä oivaltavia yksityiskohtia (ne rapurobotit!) ja se on upeaa katseltavaa, mutta toisaalta pääjuoni on ihan yhtä ennalta-arvattava kuin ennenkin. Välillä tuntui kuin olisin katsellut kohtauksia Free Willy-, Titanic- ja The Abyss-elokuvista, ainoastaan sinisellä maalilla maalattuina. Paljon mieluummin katselen tälläistä suurella intohimolla tehtyä tuotosta kuin Marvelin/DC:n loppumattomia liukuhihnatuotteita tai rakastettujen tarinoiden raiskattuja uusintaversioita. Vaikkei Avatar mikään omaperäisyyden huipentuma ole, on se silti originaali tarina, joka ei perustu mihinkään aiempaan sarjakuvaan, peliin tai muuhun vastaavaan. Näin suuren budjetin elokuvissa tämä on nykyään yhä harvinaisempaa. Lämmöllä odottelen siis jatkoa.

TÄHDET: ***1/2

PS: Haluan vielä kiittää Cameronia kun hän teki elokuvaan hotin kissapojan, joka oli kustomoitu juuri minun mieltymyksiä mukailemaan! Olin otettu! Quaritch oli melkoinen lääh puuh!