Elsa - Vapaana syntynyt

NIMI: Elsa - Vapaana syntynyt (Born Free)
VUOSI: 1966
OHJAAJA: James Hill
KÄSIKIRJOITUS: Lester Cole, perustuen Joy Adamsonin kirjaan
PÄÄOSISSA: Virginia McKenna, Bill Travers
IKÄSUOSITUS: -

Elsan tapaus perustuu kuuluisaan tositarinaan (oikeasta Elsasta voi nähdä kuvia täällä), mutta elokuva on kuitenkin näytelty, eikä dokumentti. Kenialaiset metsänvartijat Joy ja George Adamson adoptoivat kolme leijonanpentua, jotka olivat ammutun ihmissyöjän jälkeläisiä. Kaksi pennuista lähetettiin eläintarhaan, mutta Elsasta he eivät kyenneet luopumaan. Elsa saakin jäädä tiluksille kasvamaan, kunnes vapaasti vipeltävä keskenkasvuinen leijona alkaa aiheuttaa vaaratilanteita lähistön asukkaille. Elsasta on pakko luopua, mutta Joy ei halua lähettää sitä eläintarhaan, sillä hän ei kestä ajatusta Elsasta vankeudessa. Pariskunta aloittaa epätodennäköisen projektin vapauttaa Elsa takaisin luontoon. Sitä varten heidän pitää opettaa Elsa metsästämään ja sopeutumaan elämään villileijonien kanssa.

Olin nähnyt elokuvan joskus pikkulapsena, mutten muistanut siitä juuri mitään. Palasin sen pariin pienellä epäluulolla, sillä pelkäsin sen olevan joko liian lapsellinen ja kohellusta täynnä kuten kaikenikäisille suunnatut eläinelokuvat tuppaavat olemaan (esimerkkinä vaikka Beethovenit). Tämä ei onneksi ollut ongelma, sillä elokuva suhtautuu eläimiinsä realistisesti ja kertoo Elsan tarinan rauhallisella temmolla, ilman väkisin keksittyjä melodraamoja. Nuorimmille katsojille on toki tarjolla paljon söpöjen leijonapentujen telmimistä, aikuisille taas erityisen kiinnostaviksi aspekteiksi nousevat Elsan valmennus villiä elämää varten, sekä pääpariskunnan seuraaminen. Etenkin elokuvan loppupuolella Joy ja George joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä, pohtimaan motiivejaan ja tehtävänsä mahdollista mahdottomuutta.

Vaikka ihmishahmojen näyttelytyö on välillä vähän naiivin oloista, onnistuvat kumpikin päänäyttelijöistä luomaan uskottavan tunteellisia hetkiä. On helppo samaistua omistajien tunteisiin kun katsoja pääsee seuraamaan Elsan kasvua pikkupennusta asti. Vaikka omistajien valinnat ovat välillä vääriä, ovat ne ymmärrettäviä, eivätkä aiheuta katsojassa turhautumista.

Eläinnäyttelijät tekevät myös hyvää työtä ja pääosissa pyörivät leijonat saadaan tekemään monipuolisesti eri asioita. Välillä kuitenkin on hyvin selkeää, että ruudulla näkyy arkistokuvaa villieläimistä. Joissain metsästys- ja taistelukohtauksissa konfliktit näytetään yllättävän selkeästi, ja joidenkin kohtausten kanssa mietinkin onko kuvauksissa ollut eettisyys kohdallaan, joissakin taas kohtaus pätkäistään ratkaisevilla hetkillä. Annan peukkuja tekijöille ainakin siitä, että he ovat uskaltaneet näyttää villieläinten elämän raadollisuutta.

Elokuvan ikä näkyy haaleissa väreissä ja välillä vähän sumeassa kuvanlaadussa. Ihan lopussa esiintyvä laulu oli mieleeni aivan liian korni. Noin muuten pidin elokuvaa oikein "hyvin säilyneenä".

Etenkin eläin- ja luontoihmisille Elsa on lähes pakollinen kokemus. Tositarinat onnistuneista (voi ei, spoileri!) vankeudessa kasvaneiden eläinten vapautuksista ovat harvinaisia ja opettavaisia. Söpöjen leijonanpentujen katseleminen samalla, kun pääsee oppimaan tästä historiallisesta tapauksesta, on kiva lisäbonus.

TÄHDET: ****